|
Asia: Mielipide Hämeenkyrön jätteenpolttolaitoksen ja tuhkan kaatopaikan YVA-ohjelmasta Vapo suunnittelee Hämeenkyrön Kyröskoskelle voimalaitosta, joka käyttäisi polttoaineena syntypaikkalajiteltua yhdyskunta- ja teollisuusjätettä sekä lietettä. Vaikka voimalaitoksen sijoituspaikka tulisi olemaan Hämeenkyrössä, koskee hanke koko Pirkanmaata. Tampereen kaupunkialueen jätteet tulisivat olemaan keskeisessä asemassa uuden voimalaitoksen polttoaineen hankinnassa. Tämän vuoksi Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksessä koemme olevamme osallisia hankkeen ympäristövaikutuksia arvioitaessa. Kiitämme mahdollisuudesta osallistua YVA-menettelyyn. Kyrön Luonto ry, joka on sisaryhdistyksemme Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksenä, on kutsuttu hankkeen seurantaryhmään. Kyrön Luonnolta pyydetyssä lausunnossa YVA-ohjelmasta on ansiokkaasti lueteltu niitä seikkoja, joita ympäristövaikutusten arvioinnissa on selvitettävä ennen päätösten tekemistä hankkeesta. Emme koe tässä tarpeelliseksi toistaa paikallisiin ympäristövaikutuksiin liittyviä kysymyksiä, vaan toteamme olevamme yksimielisiä Kyrön Luonnon kanssa ja toivomme vilpittömästi, että Kyrön Luonnon lausunnossa mainittuja kysymyksiä tarkastellaan vakavasti. Koska muut tahot ovat kiinnittäneet tarpeellista huomiota paikallisiin ympäristövaikutuksiin, koemme Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksessä velvollisuudeksemme nostaa esiin joitakin jätteenpolttoon liittyviä yleisempiä kysymyksiä. Energiahanke vai jätehuoltohanke? Laaditusta ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta ei käy yksiselitteisesti selville polttolaitoshankkeen tarve ja tarkoitus. Tämä tulisi kirjata näkyviin arviointiohjelman alussa, nyt lukija joutuu hakemaan tietoa sieltä täältä ripoteltuna. Käynnistyikö hanke Pirkanmaan Jätehuollon tarjouskilpailusta koskien alueen yhdyskuntajätteiden energiahyödyntämistä, vai oliko hanke vireillä jo aikaisemmin? Vapo Oy:n näkökulma polttolaitoshankkeeseen on selvästi energiantuotannollinen. YVA-ohjelman tiivistelmässä kerrotaan, että "jätteen hyödyntäminen energiana tarjoaa energiantuotantoon uuden vielä hyödyntämättömän kotimaisen polttoainevaihtoehdon". Hankkeen kuvauksessa (s. 6) kerrotaan, että "Vapo Oy suunnittelee uutta voimalaitosta ympäristöystävällisen sähkön ja lämmön tuottamiseksi yhdyskunnan ja teollisuuden tarpeisiin. Energiantuotanto toteutetaan parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan perustuvassa jätteenpolttolaitoksessa." YVA-ohjelmaa edelleen lukiessa laitoksen tarkoitus selvenee tipoittain: "Jätteenpolttolaitos mitoitetaan siten, että se riittää kattamaan M-real Kyron tehtaan ja Finnforest Oyj:n sahan suurimman mahdollisen prosessilämmön tarpeen" (s. 16) ja "jätteenpolttolaitoksen tai biomassavoimalaitoksen tuottama energia korvaa Kyro Power Oy:n maakaasulla tuottaman energian ja vähentää näin tuotetun energian päästöjä" (s. 32). Yllä olevista lainauksista paljastuu seikkoja, jotka kaipaavat selkiyttämistä hankkeen ympäristövaikutuksia arvioitaessa. Tekstissä puhutaan jätteistä kotimaisena polttoainevaihtoehtona. Tämä on ongelmallista: jätepolttoaineen tekee kotimaiseksi ainoastaan se, että jäte on syntynyt Suomessa eikä sitä ole tuotu polttoaineeksi ulkomailta. Kuitenkin ennen jätteeksi muuttumistaan suuri osa raaka-aineesta on peräisin ulkomailta. On siksi harhaanjohtavaa puhua jätteestä kotimaisena polttoaineena. Sama koskee mainittua laitoksen ympäristöystävällisyyttä. Jätteiden poltto voidaan nähdä ympäristöystävällisenä, jos huonoimpana vaihtoehtona pidetään jätteen sijoittamista kaatopaikalle. Poltolle on kuitenkin ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja, joista parhaana jätteen synnyn ehkäisy. Kaikella tuotannolla on haitallisia ympäristövaikutuksia, ja siksi hankkeen mielikuvamarkkinoinnista "ympäristöystävällisenä" tulisi luopua. Uuden polttolaitoksen olisi ilmeisesti tarkoitus korvata Kyro Power Oy:n maakaasuvoimalaitos. Uuden laitoksen mainitaan vähentävän tuotetun energian päästöjä. Perustuuko tämä väittämä tutkittuun tietoon vai oletukseen? Päästökysymykset lienevät ratkaistavissa polttotekniikan valinnalla, mutta voidaan olettaa että tasalaatuisen maakaasun poltosta aiheutuvat päästöt olisivat pienemmät kuin sekalaisen jätepolttoaineen käytöstä tulevat päästöt. Fossiilisena tuontipolttoaineena maakaasu on ympäristönäkökulmasta ongelmallinen, mutta jätepolttoaine ei ole sen ongelmattomampi. YVA-ohjelmassa mainitaan, että laitos mitoitetaan vastaamaan tehtaiden suurinta mahdollista prosessilämmön tarvetta − lähtökohta on siis tehtaiden energiantarpeessa. Miten varmistetaan laitoksen jätepolttoaineen saanti? Mikäli jätepolttoainetta ei saada tarpeeksi, tuotetaanko laitoksessa energiaa muilla polttoaineilla? Millä tavalla tämä mitoitus tehtaiden maksimaalisesta energiantarpeesta käsin tukee jätehierarkian tavoitteita? Ohjelmassa on todettu moneen otteeseen, kuinka mm. kansallisen biojätestrategian tavoitteisiin pääseminen edellyttää jätteen synnyn ehkäisyä ja kierrätyksen lisäämistä. Millä tavoin tietyn energiamäärän tuottamiseen sidottu polttolaitos edistää jätteen määrän vähentämistä? Yhteiskunnan kannalta merkittävämpi on hankkeen jätehuoltonäkökulma. YVA-ohjelmaluonnoksesta ei käy ilmi, olisiko suunnitellussa laitoksessa kyse ns. massapolttolaitoksesta vai yhdistetystä energian ja materiaalin hyödyntämisestä. Uusia teknisiä ratkaisuja massapoltolle on kokeiltu mm. Saksassa, jossa Thermoselect-prosessiksi kutsuttu laitos tuottaa energiaa ja monia erilaisia hyödynnettäviä raaka-aineita. Prosessin tavoitteena on löytää kaikille lopputuotteille käyttökohde. Vaikka prosessin energiahyötysuhde on pienempi kuin massapolttolaitoksen, jossa poltettavaa jätettä ei esikäsitellä eikä välttämättä edes lajitella, olisi tämän kaltainen prosessi yhdenmukaisempi jätehierarkian tavoitteiden kanssa. Mitä nollavaihtoehdossa tarkastellaan? Polttolaitoshanke on vasta ympäristövaikutusten arviointivaiheessa, mutta hankkeesta on jo olemassa ristiriitaista tietoa. Pirkanmaan Jätehuollon tiedotteessa 2.5.2005 kerrot-tiin seuraavaa: "Pirkanmaan Jätehuolto Oy on valinnut Vapo Oy:n jätteen energiana hyödyntäjäksi palvelusopimusperiaatteella. Vapo Oy hyödyntää jätteet ensisijaisesti Kyröskoskelle rakennettavassa energialaitoksessaan." Tiedotteesta syntyy vaikutelma, että jätteenpolttolaitoksen rakentaminen on selviö. Sama vaikutelma syntyy YVA-ohjelman hankekuvauksesta. Näin ei voi olla, tai muuten koko YVA-menettelyltä putoaa pohja. Kuten YVA-ohjelman tiivistelmässä todetaan, "YVA-menettelyssä ei tehdä hanketta koskevia päätöksiä vaan tuotetaan tietoa päätöksenteon perustaksi". Näin ollen nollavaihtoehtoa eli laitoksen rakentamatta jättämistä on aidosti tarkasteltava kahden laitosvaihtoehdon rinnalla. YVA-ohjelmasta ei selviä, mitä nollavaihtoehdolla tarkkaan ottaen tarkoitetaan. Tarkoittaako nollavaihtoehto tilannetta, jossa kaikki jatkuu ennallaan, eli Kyro Power Oy jatkaa energian tuottamista maakaasua polttamalla, ja Pirkanmaan Jätehuolto hoitaa alueen yhdyskuntajätehuollon sijoittamalla hyödyntämiskelvottoman kuivajätteen nykyisille tai uusille kaatopaikoille? Mikäli nollavaihtoehto tarkoittaa tilannetta jossa kaikki jatkuu entisellään, tulee ympäristövaikutusten arvioinnissa neljänneksi vaihtoehdoksi ottaa 0.1-vaihtoehto. Tämä tarkoittaisi sitä, että polttolaitos jätettäisiin rakentamatta, mutta sen sijaan panostettaisiin voimakkaasti jätteen synnyn ehkäisyyn ja jätteen materiaalihyötykäytön lisäämiseen. On hyvin epätodennäköistä että nykyinen tehoton materiaalin käyttö tulee jatkumaan seuraavat 25 vuotta, mikä on polttolaitokselle kaavailtu toimintaikä. Jätteen synnyn ehkäisy ensisijaista Suomessa on suunnitteilla yli 20 jätettä polttavaa laitosta. Laitosten ja niiden vaatiman infrastruktuurin rakentaminen ja ylläpito on kansantaloudellisesti kallista, toteuttajien kannalta riskialtista ja ympäristömielessä luonnonvaroja tuhlaavaa. Mikään taho ei koordinoi erilaisten jätteenkäsittelylaitosten rakentamista ja hankkeet kilpailevat keskenään jätteistä pyrkien jopa sitouttamaan kuntia jätteentuottoon. Saatamme pian olla tilanteessa, jossa jätteenpolttokapasiteettia on moninkertaisesti tarpeeseen verrattuna. Tämä ei ole kenenkään etujen mukaista, eikä mitenkään kannusta jätteen vähentämiseen. EU:n jätepolititiikan ja Suomen jätelain mukaan ensisijaista on jätteiden synnyn ehkäisy, toissijaista niiden hyödyntäminen materiaalina ja vasta kolmannella sijalla tulee jätteen sisältämän energian hyödyntäminen. Tämä on todettu myös Kyröskosken polttolaitoshankkeen YVA-ohjelmassa moneen otteeseen (s. 12, 13). Ohjelmassa ei kuitenkaan ole esitetty, kuka ja miten jätteen synnyn ehkäisystä ja materiaalihyötykäytöstä vastaa. YVA-ohjelmassa (s.22) kirjoitetaan, että "Kyröskosken jätteenpolttolaitos tukee jätelain asettamia yleisiä tavoitteita vähentämällä jätteiden läjittämistä kaatopaikoille ja lisäämällä niiden hyödyntämistä energiana". Ohjelmassa ei oteta kantaa siihen, että hanke sivuuttaa jätelain kaksi ensimmäistä tavoitetta ja on siis vasta kolmanneksi paras ratkai-su. Miksi jätehuollossa lähdetään liikkeelle tavoitehierarkian loppupäästä eikä ensisijaisesta tavoitteesta, kuten olisi loogista? Polttoon tulisi ohjata vain jäte, jota ei voida ehkäistä tai kierrättää. Jätteiden synnyn ehkäisemiseksi ei kuitenkaan ole tehty juuri mitään. Polttohankkeita on perusteltu sillä, ettei poltto vähennä kierrätyshalua ja mahdollisuuksia, mutta samaa jätekuormaa ei voi viedä sekä polttoon että kierrätykseen. Suuret investoinnit polttoratkaisuihin estävät tehokkaasti myös jätteiden synnyn ehkäisyn, sillä investoinnit on kuoletettava tuottamalla riittävästi poltettavaa eikä resursseja suunniteltujen polttoinvestointien jälkeen edes olisi enää ehkäisyyn. Kunnat tai kuntayhtymät jopa sitovat omat kätensä ehkäisyn ja kierrätyksen edistämiseltä sitoutumalla toimittamaan tietyn määrän jätettä polttolaitokselle. Kuntien jätestrategioissa ei ole aidosti laadittu vaihtoehtoja vertailtavaksi. Huolestuttavinta on, että edes valtakunnan tasolla ei olla selvillä eri jätestrategioiden vaikutuksista ja keinoista edistää jätteiden synnyn ehkäisyä. Merkittävä panostus polttoon on tässä tilanteessa haja-ammuntaa, jota ei voida mitenkään perustella ennen kuin laskelmat ovat olemassa. Jätteiden synnyn ehkäisyn ympäristö- ja kustannusvaikutuksia ei ole tutkittu eikä verrattu polttoratkaisuun. Silti jätteenpolttoa perustellaan mm. kasvihuonekaasujen vähentämisellä. Jätteen synnyn ehkäisy on joka tapauksessa kasvihuonekaasujen kannalta polttoa edullisempi vaihtoehto. Suomen luonnonsuojeluliitto on jo yli 10 vuotta sitten pyytänyt Ympäristöministeriöltä laskelmia erilaisten jätestrategioiden luonnonvarojen kulutuksesta, päästöistä ja kustannuksista. YM tai mikään muukaan taho ei ole tehnyt laskelmia. Menetelmiä on olemassa, esimerkiksi juuri tänä vuonna ilmestynyt Suomen ympäristökeskuksen raportti "Menettely jätehuoltovaihtoehtojen ympäristö- ja kustannusvaikutusten elinkaaritarkasteluun". Puutteelliset tiedot eivät ole johtuneet siis resurssipulasta vaan haluttomuudesta tiedon hankintaan. Polton edistämiseen käytetty raha on poissa kokonaan uusiutuvan energian kuten tuulivoiman tai puupolttoaineiden tuesta. On vihdoinkin ryhdyttävä käyttämään tehokkaita keinoja jätteiden synnyn ehkäisemiseksi. Luonnonvarojen käytön ja lyhytikäisten tuotteiden verotuksella voidaan korvata työn verotusta ja vähentää jätemäärää. Esimerkiksi Tanskassa on jo vero lähes kaikille pakkauksille. Suomen jätepolitiikka ja käyttöön otetut ohjauskeinot ovat tukeneet lähinnä jätteiden hyödyntämistä ja vaaratonta käsittelyä. Ensisijainen tavoite, jätteiden synnyn ehkäisy, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämä on todettu mm. tutkimuksessa Suomen jätepolitiikan ohjauskeinot - vaikutukset, vaikuttavuus ja kehittämistarpeet (Kautto ym. 2000, Suomen ympäristö 430). Suuri osa jätealan \"kehittämistoimista\" on suunnattu jätteen polton edistämiseen. Ehkäisyä painottava jätepolitiikka on keino saada luonnonvarojen kulutus kestävän kehityksen mahdollistavalle tasolle ja hillitä monia muita tuotannon ja kulutuksen ympäristöongelmia. Erityisesti hallinnon ja yritysten toimien pääpainon pitäisi tulevina vuosina olla ehkäisymahdollisuuksien selvittämisessä ja toteuttamisessa. Kulutus ja tuotanto kestävälle pohjalle Ympäristöministeriö sekä kauppa- ja teollisuusministeriö asettivat marraskuussa 2003 laajapohjaisen toimikunnan valmistelemaan ohjelmaa kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämiseksi. Kultu-toimikunta luovutti ohjelmaehdotuksensa 16.6.2005 ympäristöministerille ja kauppa- ja teollisuusministerille. Ohjelmaehdotuksen mukaan tulevaisuuden Suomessa tuotannon ekotehokkuus nousee koko tuoteketjussa ja on maailman kärkitasolla. Kestävämmän kulutuksen ja tuotannon yhteiskunta edellyttää eri sektoreiden verkostoitumista ja vuoropuhelua, ympäristö- ja sosiaalisten innovaatioiden edistämistä, materiaalitehokkuuden asiantuntijapalveluja, taloudellisia ohjauskeinoja, julkisen sektorin esimerkkiä toiminnassa ja hankinnoissa sekä ympäristötietoisuuden edistämistä. Jätehuoltonäkökulmasta kestävä kulutus ja tuotanto tarkoittaa entistä vähemmän jätettä, siis entistä vähemmän polttoainetta jätteenpolttolaitoksille. Onko jätteen määrän väheneminen tulevaisuudessa otettu huomioon polttolaitoksen kannattavuuslaskelmissa? Mistä laitos saa polttoaineensa jätteen määrän vähentyessä? Jätteenpoltto ja materiaalitehokkuuden edistäminen ovat toisilleen vastakkaisia tavoitteita. Suomi on kansainvälisesti sitoutunut materiaalitehokkuuden edistämiseen, ja sitoumuksen tulisi näkyä käytännössä muutenkin kuin kauniina sanoina. Suomessa olisi perusteltua ottaa käyttöön vähintäänkin sellaisia veroja, jotka ovat käytössä muissa EU-maissa ja Pohjoismaissa. Tällaisia ovat esimerkiksi maa-ainesten ja maantiekuljetusten vero. Kuljetusten kallistuminen tulisi vaikuttamaan myös polttolaitoksen kannattavuuteen. Materiaalitehokkuuden edistämiseksi kultu-toimikunta ehdotti muun muassa perustettavaksi palvelukeskusta, joka tarjoaisi palveluita elinkeinoelämälle ja koordinoisi materiaalitehokkuusneuvontaa. Palvelukeskus voisi olla saman tyyppinen kuin energiansäästön palvelukeskus Motiva tai jopa toimia Motivan yhteydessä, jolloin säästettäisi organisaation perustamiskustannuksissa. Pirkanmaan ympäristökeskuksessa laadittiin vuonna 2004 esiselvitys valtakunnallisen materiaalitehokkuuden palvelukeskuksen perustamiseksi Suomeen. Kuluvana vuonna hankkeen jatkoksi on tehty liiketoimintasuunnitelma ja käynnistysohjelma. Keskus voisi aloittaa toimintansa vaikka ensi vuonna kun perusrahoitus saataisi järjestettyä. Materiaalikeskuksen perustaminen tukisi jätehierarkian ensimmäistä tavoitetta jätteen synnyn ehkäisystä, ja siihen pitäisi panostaa ennen suuria polttohankkeita. Ympäristövaikutukset kasvavat toimijoiden lisääntyessä Jätehuolto ei ole enää yhteiskunnan toiminnan ikävä sivujuonne, joka on sälytetty kuntien vastuulle. Jätteistä on tullut ison rahan liiketoimintaa, ja yritykset pyrkivät poimimaan rusinat pullasta. Jätehuollon toimijoiden lisääntyessä jätehuoltojärjestelmä hajautuu, mikä saattaa johtaa ympäristöhaittojen lisääntymiseen. Jätehuoltoa kehitetään tällä hetkellä yritys- ja hankevetoisesti paikallisella tasolla, eikä valtakunnan tason kokonaisuutta koordinoi kukaan. Kun yrityksiä kiinnostaa vain se osa jätehuollosta jossa liikkuu rahaa, eli jätteen hyödyntäminen materiaalina ja energiana, jää jätelain ensimmäinen tavoite eli jätteen synnyn vähentäminen jatkossakin todennäköisesti vaille huomiota. Yhä uusien toimijoiden tullessa jätehuoltomarkkinoille kasvavat todennäköisesti myös jätehuollon kustannukset. Keskeinen tekijä eri jätestrategioiden kannattavuudessa ovat kuljetukset. Ympäristöministeriö asetti 19.8.2003 työryhmän selvittämään yhdyskuntajätehuollon vastuu- ja kilpailukysymyksiä sekä tekemään tarpeelliset ehdotukset havaittujen epäkohtien korjaamiseksi. Pelisääntötyöryhmän mietinnössä esitetään selkiytettäviksi kunnan vastuuta jätteiden hyödyntämisestä. Mietinnön mukaan tämä mahdollistaisi sen, että kunnat voisivat sopia hyödyntämislaitoksista esimerkiksi energialaitosten kanssa. Tämä turvaisi kunnan aseman jätehuollon toteuttajana vain osittain. Jätteen hyödyntämisessä keskeistä on vastuu jätteen laadusta ja koostumuksesta. Sopimusperusteinen jätteenkuljetus jättää avoimeksi sen, kuka vastaa hyödyntämislaitokseen toimitettavan jätteen laadusta. Pelisääntötyöryhmälle toimitettiin useita jätteenkuljetuksen kustannusselvityksiä. Näissä kuntien keskitetysti kilpailuttama jätteenkuljetus todettiin edullisemmaksi kuin sopimusperusteinen jätteenkuljetus. Jätehuollon toimijoiden lisääntyessä kuljetusten ympäristövaikutukset ja kustannukset siis todennäköisesti kasvavat. Ympäristön kannalta epäsuo-tuisaa on myös jätehuoltoyritysten kiinnostus omiin kaatopaikkoihin, kun jätehuolto on saatu keskitettyä pienistä kunnallisista kaatopaikoista hyvin toimiviin jätteenkäsittelykeskuksiin. Tarkastelualuetta laajennettava Eri ympäristövaikutuksia tarkastellaan YVA-menettelyssä eri etäisyyksillä suunnitellusta polttolaitoksesta. Laajimmillaan ympäristövaikutusten tarkastelualue ulottuu YVA-ohjelman perusteella jätepolttoaineen hankinta-alueelle eli 250 km säteelle laitoksesta. Tässäkin on edelleen kyse hankekohtaisten, paikallisten ympäristövaikutusten arvioimisesta. Jätteenpolttohankkeessa on kyse yhteiskunnallisesti merkittävästä jätehuoltostrategisesta ratkaisusta, ja siksi ympäristövaikutuksia tulisi tarkastella valtakunnan tasolla. Kuten edellä esitimme, jätteenpolttohankkeita tulee koordinoida valtakunnallisesti jotta emme päädy tilanteeseen, jossa polttokapasiteettia on reilusti yli tarpeen. Jotta polttolaitos jätehuollon ratkaisuna voidaan perustella, on laskelmilla osoitettava polton kaikinpuolinen edullisuus muihin mahdollisiin jätestrategioihin verrattuna (kierrätys, ehkäisy ja erilaiset yhdistelmät). YVA-ohjelman kohdassa 8.4.7. kasvillisuuteen, eläimiin ja suojelukohteisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnista kerrotaan selvitettävän, heikentääkö hanke mahdollisesti lähimpien Natura-alueiden perusteena olevia luonnonarvoja. Tämän taustalla tuntuu olevan kummallinen reservaattiajattelu, jonka mukaan ainoastaan erikseen lailla suojelluilla luontokohteilla olisi arvoa ympäristövaikutusten arvioinnin kannalta. Vaikutukset on sel-vitettävä myös "tavanomaiseen" lähiluontoon. Jätestrategioiden ympäristövaikutukset arvioitava Suomessa on vireillä ennennäkemätön jätteenkäsittelylaitosten rakentamisbuumi. Useat kunnat investoivat laitoksiin tai sitoutuvat toimittamaan niihin jätettä ilman, että toiminta perustuu jätestrategioihin, joiden ympäristövaikutukset olisi arvioitu. Tällöin saatetaan sitoutua laitoksiin, joita kuntalaiset laajasti vastustavat ja jotka eivät edistä kestävää jätepolitiikkaa. Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista pyrkii siihen, että ympäristövaikutukset arvioidaan ja otetaan huomioon viranomaisten strategioissa ja että yleisö saa helpommin tietoa suunnitelmista ja pystyy paremmin osallistumaan niiden laadintaan. Lain mukaan suunnitelman tai ohjelman ympäristövaikutukset on selvitettävä riittävästi, jos ne voivat olla merkittäviä. Ympäristöministeriön jo vuonna 1998 antamien ohjeiden mukaan tämä koskee mm. kuntien jätehuoltopolitiikkaan liittyviä suunnitelmia. Ministeriön ohjeiden mukaan ympäristövaikutusten arviointi perustuu eri vaihtoehtojen tarkasteluun. Kansalaisia pitäisi kuulla niin vaihtoehtojen muodostamisessa kuin vaikutusten ja niiden kohdentumisen tarkastelussa. Ohjeet eivät velvoita tarkasti määriteltyyn menettelytapaan, mutta ympäristövaikutukset on joka tapauksessa on arvioitava riittävästi niin, että lain tarkoitus mm. yleisön osallistumismahdollisuuksien parantamisesta toteutuu. Kuntaliiton mukaan ainakin 150 kunnassa on ryhdytty tekemään kunnallista jätestrategiaa. Ympäristöjärjestöjen käsitys on, että kunnissa ei tiedetä, että jätestrategioiden ympäristövaikutukset tulee arvioida ja kansalaisten osallistuminen mahdollistaa. Usein jätestrategiat on valmisteltu alueellisen jäteyhtiön puitteissa ja ne on viety yhden vaihtoehdon sisältävänä esityksenä suoraan kunnan luottamuselinten hyväksyttäväksi. Vaihtoehtojen puute on johtanut erityisesti jätteiden synnyn ehkäisyn sivuuttamiseen. Ehkäisy on jätelain ensisijainen tavoite, jonka edistämiseen viranomaisia erityisesti velvoitetaan. Suomen luonnonsuojeluliitto on tehnyt tilanteesta kyselyn oikeuskanslerille, ja ratkaisusta riippuen kuntien jätestrategiat saatetaan joutua palauttamaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn. On järkevää odottaa ratkaisua tilanteeseen ennen sitoutumista jätteenpolttoon. Polttolaitoshankkeen yhteysviranomaisena Pirkanmaan ympäristökeskuksen tulee arvioida, onko jätestrategiat valmisteltu lain mukaan. Jos ympäristövaikutusten arviointi on ollut puutteellista, kuntien tulee valmistella jätestrategiat uudelleen ennen sitoutumista jätepolitiikan linjan määräävään yksittäiseen jätteenkäsittelylaitokseen. Pirkanmaan Jätehuollon tehtävät kunnallisen jätehuollon järjestäjänä ovat jätteiden keräys, kuljetus, käsittely, loppusijoitus, jäteneuvonta ja jätehuollon kehittäminen. Vastuu jätehuollon strategisista valinnoista on kunnilla. Jätehuollon strategioista tulisikin käydä perusteellista keskustelua kunnallisella, alueellisella ja valtakunnan tasolla ja keskustelun pohjaksi laatia vertailulaskelmat eri jätestrategioista. Kaiken kaikkiaan jätteenpoltto kokonaisuutena on niin laaja ja monitahoinen asia, että tässä lausunnossa käytettävissä ollein voimavaroin ei ollut mahdollista tuoda esiin kaikkia seikkoja, jotka tulisi ympäristövaikutusten arvioinnissa ottaa huomioon, ennen kuin päätöksiä jätteenpolttohankkeesta tehdään. Edellä sanottu huomioon ottaen hankkeen YVA-menettelylle esitetty aikataulu on aivan liian tiukka. Kyröskosken voimalaitoshankkeen eteenpäin viemisessä tuleekin ottaa aikalisä, jotta pätevät vertailulaskelmat eri jätehuoltostrategioiden vaikutuksista Pirkanmaalla voidaan tehdä. Polttoratkaisu perusteltava jätestrategioiden vertailulaskelmilla Jätteiden synnyn ehkäisyn suurimmat ympäristö- ja taloudelliset hyödyt syntyvät yleen-sä tuotteiden elinkaaren alkupäässä eli valmistus- ja käyttövaiheissa. Laskelmien on siis oltava elinkaaritarkasteluja. Ensiksi tulee rajata tarkastelu tiettyihin jätejakeisiin. Polttolaitoksia puuhataan yleensä rakennusjätettä, pk-yritysten jätettä ja asumisessa, kaupoissa ja toimistoissa syntyvää jätettä varten. On siis tarkasteltava, mitä poltettavaksi aiotun jätteen ehkäisyvaihtoehto merkitsisi. Aikajanan pitäisi olla mieluusti ainakin 30 vuotta, missä ajassa ehditään saada tuloksia myös valtakunnan tason ohjauskeinoista eli verorakenteen muutoksesta, tuottajan vastuu - ja muunkin lainsäädännön merkittävästä tiukentamisesta sekä maanlaajuisista/alueellisista neuvontakampanjoista. Siinä ajassa myös ajatellaan kuoletettavan polttolaitosinvestoinnit. Ehkäisyvaihtoehdon on oltava realistinen, eli se sisältäisi ainakin 10-vuotisen (mutta parempi olisi 30-vuotinen) perusteellisen jätteen synnyn ehkäisyn tehostamisohjelman. Vaihtoehdossa asetettaisiin tiukat tavoitteet ehkäisylle (eri tuoteryhmät) ja kierrätykselle (ml. kompostointi ja mädätys eli biokaasutus) ja oletettaisiin loppu vietävän kaatopaikalle. MIPS-laskenta on eräs yleistä ympäristöpainetta riittävällä tarkkuudella kuvaava, ai-nakin elinkaarianalyysiin verrattuna vähän resursseja vievä menetelmä vaihtoehtojen tarkasteluun. Lisäksi pitäisi tietysti tarkastella MIPSin ulkopuolelle jäävää ekotoksisuutta jne. Jos aikaa ja resursseja on vähän, voidaan laskelmissa aluksi tarkastella yleisimpiä väittämiä, joilla jätteenpolttoa puolletaan. Useinhan väitetään polton olevan nimenomaan ilmaan päätyvien päästöjen osalta hyvä vaihtoehto vedoten kaatopaikan metaanikaasu-päästöihin ja poltolla säästettävän hiilen tms. päästövähennykseen. On siis selvitettävä elinkaaren aikaiset päästöt ilmaan ainakin ehkäisy+kierrätys -vaihtoehdossa ja polttovaihtoehdossa. Aina ei ole otettu huomioon edes jo käynnistyneen ja pakollisen kaatopaikkakaasujen talteenoton vaikutusta metaanipäästöihin. Erinäisissä polttojätelaskelmissa lienee paljonkin puutteita. Mikäli käytetään polttovaihtoehdoista tehtyjä laskelmia, ne pitää tarkistaa ja täydentää tuotteiden elinkaaren alkuvaiheen päästöillä. Kustannusten vertailussa on otettava laaja skaala: kansantaloudelliset vaikutukset (polttoonhan menisi paljon öljypohjaista muovia, millä on vaikutusta vaihtotaseeseen), aluetaloudelliset vaikutukset (koska korjaamiseen, huoltoon, uudelleenkäyttöön sekä vuokraamiseen ja muuhun yhteiskäyttöön perustuva ratkaisu usein mm. työllistää alueella), vaikutukset yrityksiin (yksinkertaistaen lyhytikäisten ja kertakäyttöisten tuotteiden tuottajat kärsivät, pitkäikäisiä tuotteita ja tuotteiden pitkäkestoista ja tehokasta käyttöä edistävät palvelut hyötyisivät) ja kuluttajiin (säästöt varsinkin mm. lyhytikäisten tuotteiden hankinnassa, mikä pätee kaikkiin muihinkin hankkijoihin) ja jätehuoltoinstituutiot (kuntien kustannukset ja säästöt jätehuollossa, jäteyhtiöiden kustannukset ja säästöt ja toimenkuvan muutos jätteen käsittelijöistä ehkäisykonsulteiksi). Toivomme että Tampereen ympäristönsuojeluyhdistykselle ilmoitetaan hankkeen etenemisestä ja toivomme voivamme tarvittaessa täydentää lausuntoamme. Tampereella 22.8.2005 Minna Santaoja Juha Lehmusnotko Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys on perustettu vuonna 1981. Jäseniä yhdistyksellä on noin 1200. Kuulumme Suomen luonnonsuojeluliittoon Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin kautta. Olemme suurin luonnonsuojelupiirin 19 paikallisyhdistyksestä. Yhdistyksen asioita hoitaa vuosittain valittava hallitus, johon kuuluu puheenjohtaja ja viisi varsinaista sekä kaksi varajäsentä. Lähteet: Menettely jätehuoltovaihtoehtojen ympäristö- ja kustannusvaikutusten elinkaaritarkasteluun. Suomen ympäristö 750. Suomen ympäristökeskus. Helsinki 2005. Ympäristövaikutusten arviointi jätehuollon strategisessa suunnittelussa. Suomen ympäristö 164. Suomen ympäristökeskus. Helsinki 1997. Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n osakaskuntien jätestrategia 2003. www.pirkanmaan-jatehuolto.fi/jatestrategia.htm Jätteenpolttoa edistetään perusteitta. Suomen luonnonsuojeluliiton tiedote 23.6.2005. www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2005/jatteenpolttoa Kuntien jätestrategioiden ympäristövaikutukset arvioitava. Suomen luonnonsuojeluliiton tiedote 20.5.2005. www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2005/kuntajate Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2005. www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=5016 Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005). www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20050200 Ympäristöministeriön ohjeet suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnis-ta. www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=50303&lan=fi Pelisääntötyöryhmän mietintö. Yhdyskuntajätehuollon vastuu- ja kilpailukysymykset. 2.5.2005. www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=34473&lan=FI#1 KULTU-toimikunnan ohjelmaehdotus kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämiseksi. www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=146119&lan=FI |