VAASAN

VAASAN

HALLINTO-OIKEUS PÄÄTÖS

Korsholmanpuistikko 43 Antopäivä Numero

PL 204 24.5.2006 06/0140/3

65101 VAASA

p. 010 36 42611 Diaarinumerot

f. 010 36 42760 01606-01609/04/5103

s-posti vaasa.hao@om.fi

ASIA Valitukset ympäristölupa-asiassa

MUUTOKSENHAKIJAT

1. Hintan-Parkkisenkankaan pienkiinteistöyhdistys ry, Oulu

2. Puolivälinkankaan pienkiinteistöyhdistys ry, Oulu

3. Inkeri Käsmä, Oulu

4. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Oulu

LUVAN HAKIJA

Oulun Energia

PÄÄTÖS, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Viranomainen Päivämäärä

-300Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 15.7.2004

Dnro PPO-2004-

Y-7-111

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on myöntänyt Oulun Energialle ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaisen toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Kemiran tehdasalueelle sijoitettavan jätettä polttoaineena käyttävän energiantuotantolaitoksen ja siihen liittyvän jätevesilietteen kuivauslaitoksen toiminnalle.

Ympäristökeskus on määrännyt, ettei toimintaa saa aloittaa ennen kuin lupapäätös on lainvoimainen.

Lupa on myönnetty hakemuksen mukaiselle toiminnalle päätöksestä ilmenevin lupamääräyksin.

Laitoksen sijaintipaikasta ympäristökeskus on lausunut muun ohessa seuraavaa:

Laitokset tulevat sijaitsemaan Oulun kaupungissa Kemira Oyj:n Oulun tehtaiden alueella, joka nykyisin voimassa olevassa kaavassa on teollisuusaluetta. Kemiran tehdasalueen lounaispuolella sijaitsee nykyisin asuinalue. Oulun kaupunginvaltuuston 26.1.2004 hyväksymässä yleiskaavassa 2020 alue on varattu teollisuusalueeksi merkinnällä T/kem. Kaavamerkintä T tarkoittaa teollisuus- ja varastorakennusten korttelialuetta ja T/kem on lisämerkintä alueelle, joka on tarkoitettu erityisesti merkittävälle, vaarallisia kemikaaleja valmistavalle/käsittelevälle laitokselle. Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan Kemiran alueen nykyinen ja yleiskaava 2020 sallii myös energiantuotantolaitoksen sijoittamisen alueelle. Yleiskaavassa 2020 Kemiran lähiympäristö on varattu pääasiassa teollisuusalueeksi ja työpaikka-alueiksi sekä lounaispuolen nykyinen asuinalue selvitysalueeksi, jonka maankäyttö ratkaistaan myöhemmin erillissuunnitelmalla. Alueella sijaitsee nykyisin Kemira Oyj:n voimalaitos, jonka tuotantoa jätteenpolttolaitos tulee osittain korvaamaan. Ympäristökeskuksen mielestä jätteenpolttolaitoksen sijoittaminen alueelle ei ole kaavanvastainen.

VAATIMUKSET HALLINTO-OIKEUDESSA

1. Hintan-Parkkisenkankaan pienkiinteistöyhdistys ry on vaatinut ympäristölupapäätöksen kumoamista.

Yhdistys on ensiksi esittänyt, että ympäristöluvan myöntäminen jätteenpolttolaitoksen ja yhdyskuntajätevesilietteen kuivatuslaitoksen sijoittumiselle Kemiran teollisuusalueelle on vastoin voimassa olevaa oikeusvaikutteista yleiskaavaa eikä täytä maankäyttö- ja rakennuslain 3 §:n vaatimuksia. Mainitun lainkohdan mukaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset alueidenkäyttöä koskevat tavoitteet ja suunnitelmat on otettava huomioon suunniteltaessa ja päätettäessä myös muun lainsäädännön nojalla ympäristön käytön järjestämisestä. Oikeusvaikutteinen yleiskaava on otettava huomioon myös asemakaavaa muutettaessa.

Oulun kaupunginvaltuuston 26.1.2004 § 5 hyväksymän Oulun yleiskaava 2020 mukaan yhdyskunnan jätehuoltoa palveleville laitoksille ja rakennelmille on varattu Ruskon alue kaavamerkinnällä EJ.

Takalaanilan (Kemiran) alue on varattu teollisuusalueeksi kaavamerkinnällä T/kem eli teollisuus- ja varastoalueeksi, jolla on merkittävä, vaarallisia kemikaaleja valmistava tai varastoiva laitos. Toiminta ei saa aiheuttaa haittaa asutukselle. Ympäristöministeriön selvityksen mukaan Takalaanilassa on kaksi tällaista laitosta. Alue on esitetty T/kem merkinnällä nykyisen käyttötarkoituksen mukaisesti. Alueen pohjoisosa on kaavoitettu ympäristöhäiriötä aiheuttamattomalle teollisuusalueelle kaavamerkinnällä TY.

Toiseksi laitoksen toimintaan liittyvien epävarmuustekijöiden ja vaillinaisten selvitysten vuoksi lupahakemus on puutteellinen. Ympäristönsuojeluasetuksen 9 §:n vaatimukset lupahakemuksen sisällöstä eivät täyty.

Puutteellisuus ilmenee muun muassa ympäristölupapäätöksessä ja annettujen määräysten perusteluissa, joissa on todettu muun muassa että

keskeinen ympäristöhaitta saattaa muodostua ilmaan pääsevistä haisevista poistokaasuista

lupahakemuksessa ei ole esitetty riittävän yksityiskohtaisesti lietteen kuivatuslaitoksen laitteistoa ja laitoksen toimintaa

poistokaasujen käsittely poikkeustilanteissa on selvitetty vain yleisluontoisesti

raskasmetallien, dioksiinien ja furaanien jatkuvatoimiseen mittaukseen ei ole olemassa yleisesti saatavilla olevaa tekniikkaa

tuhkien ja savukaasupuhdistuksen jätteen haitallisuus ympäristölle on selvittämättä ja tuhkien käsittelyä ei ole ratkaistu

laitoksella käsiteltävistä jätteistä ja lietteestä sekä lietteen kuivausprosessista saattaa aiheutua hajuhaittaa.

Kolmanneksi ympäristölupa on myönnetty vastoin asukkaiden ja asukasyhdistysten mielipidettä. Osallisilla ei ole ollut asiassa maankäyttö- ja rakennuslain 1 ja 3 §:n mukaisia tosiasiallisia vaikutusmahdollisuuksia.

Lähin asutus sijaitsee noin 500 metrin, lähin päiväkoti kilometrin ja koulu noin 1,5 kilometrin etäisyydellä suunnitellusta sijoitusalueesta.

2. Puolivälinkankaan pienkiinteistöyhdistys ry on vaatinut ympäristölupapäätöksen kumoamista.

Asiassa ei ole otettu huomioon lähialueiden asukkaiden mielipiteitä eikä heitä ole riittävästi informoitu hankkeesta. Ympäristöluvan myöntäminen ohjaa päättäjiä muita jätteenkäsittelyvaihtoehtoja vastaan. Luvan myöntämisessä on tulkittu jätelain hierarkiaa virheellisesti, koska massapoltto merkitsee hyödynnettävien jätteiden ohjautumista polttoon huomattavasti suuremmassa määrin kuin vaihtoehtoisissa ratkaisuissa. Lupa on haettu ja myönnetty epärealistiselle jätemäärälle.

Jätteenpolttolaitoksen arinapolttoon perustuva tekniikka on vanhentunutta eikä vastaa ympäristönsuojelulain edellyttämää parasta mahdollista tekniikkaa. Uusimmat teknologiat, jätteiden kaasutus ja leijukerrospoltto antavat paremman hyötysuhteen arinapolttoon verrattuna.

Arinatekniikkaan perustuva jätteidenpolttolaitos aiheuttaa hajuhaittoja. Tällaista laitosta ei tulisi sijoittaa asutuksen keskelle. Kaavoituksen mukaan asuntoalueet jätteenpolttolaitoksen ympärillä kasvavat tulevaisuudessa. Hajuhaittoja lisää jätevesilietteen kuljettaminen kaupungin läpi laitokselle kuivattavaksi ja poltettavaksi. Hajuhaitat rikkovat ympäristönsuojelulain vaatimuksia.

Ympäristölupa on käsitelty virheellisessä järjestyksessä. Lupa olisi tullut käsitellä ympäristölupavirastossa. Ympäristökeskuksen kaksoisrooli toisaalta luvan myöntäjänä ja toisaalta hankkeen valmisteluun osallistuvana viranomaisena ei herätä kansalaisissa luottamusta.

3. Inkeri Käsmä

Inkeri Käsmä on vaatinut ympäristölupapäätöksen kumoamista, koska laitos tulee niin lähelle asuntoaluetta, että siitä aiheutuu haju- ja meluhaittaa.

4. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry on vaatinut ympäristölupapäätöksen kumoamista, koska jätteenpolttoasetusta on tulkittu harhaanjohtavasti, lupa on myönnetty puutteellisin tiedoin, laitoksen sijainti on epäkelpo eikä jätelain hierarkia toteudu.

Lupa on jätteenpolttoasetuksen (15.5.2003/362) vastainen, koska se on myönnetty rinnakkaispolttolaitokselle, vaikka kyse on asetuksen 2 §:n 4 kohdan mukaisesta polttolaitoksesta. Luvassa ei ole asetettu asetuksen 8 §:n 1 momentin mukaista vaatimusta jätteen palamisesta. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä, lupahakemuksessa tai lupapäätöksessä ei mitään muuta polttoainetta jätteen ohella mainita poltettavaksi energian tuottamiseksi. Rinnakkaispoltto olisi mahdollista Oulun Energian olemassa olevissa laitoksissa, mutta rinnakkaispolton kehittämistä niissä ei ole ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä pidetty varteenotettavana vaihtoehtona. Oulun Energian jätteenpolttolaitoksessa poltettaisiin suurelta osin lajittelematonta jätettä. Laitoksen määrittelyllä rinnakkaispolttolaitokseksi on pyritty kiertämään jätelain velvoitetta hyödyntää ensisijaisesti jätteen sisältämä aine ja vasta toissijaisesti sen sisältämä energia.

Ympäristönsuojelulain 4-6 §:n vaatimukset eivät täyty. Lupahakemus ei täytä ympäristönsuojeluasetuksen 9 §:ssä lupahakemukselle asetettuja, valituksessa tarkemmin lueteltuja vaatimuksia. Hakemus ei täytä myöskään asetuksen 12 §:n 1-5 kohdissa asetettuja vaatimuksia kuten tietoja hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi aiotun jätteen laadusta ja määrästä ja hyödyntämisen tai käsittelyn tuottaman jätteen lajista, laadusta ja määrästä.

Asiakirjojen puutteellisuus on luvassa ratkaistu vaatimalla lukuisin lupamääräyksin useita keskeisiä asiakirjoja täydennettäväksi ja ympäristökeskuksen hyväksyttäviksi ennen varsinaisen rakentamisen tai toiminnan aloittamista. Lupa on näin annettu etukäteen ja hanke saattaa poiketa hakemusvaiheen muodosta hyvinkin paljon. Menettely rikkoo ympäristönsuojelulain 1 ja 35 §:n tarkoitusta parantaa kansalaisten vaikutusmahdollisuutta ympäristöä koskevaan päätöksentekoon.

Yksi keskeisimmistä epävarmuustekijöistä on laitoksen koko ja sinne tulevan jäteraaka-aineen koostumus ja määrä. Lupa on haettu ja myönnetty 172 300 tonnia jätettä vuodessa polttavalle laitokselle, joka luonnonsuojelupiirin näkemyksen mukaan on jätteenpolttoasetuksessa tarkoitettu jätteenpolttolaitos. Mikäli hanke toteutuisi vain Oulun jätehuollon alueella, tällöin ei enää todennäköisesti tulisi kyseeseen erillispolttolaitos. Muilta jätehuoltoalueilta kuljetettava jäte on lajittelematonta tai vain osittain lajiteltua sekajätettä. Ympäristönsuojelulaki ja -asetus sekä jätteenpolttoasetus edellyttävät, että jätteen koostumus on tiedettävä, koska siihen on pystyttävä vaikuttamaan.

Hakemuksen mukaan laitoksen toimivuus, kuten savukaasujen tavoiteltu puhdistusteho, vaatii suurin piirtein laitoksen kapasiteetin mukaista käyttöä. Jätteenpolttolaitoksen parhaan käyttökelpoisen tekniikan arviointi ja sen ympäristövaikutukset jäävät olennaisilta osin lupavaiheessa yleiselle tasolle ja arvailujen varaan.

Laitoksen sijaintipaikka on epäkelpo. Lupa on myönnetty myös jätevesilietteen kuivatukseen ja polttamiseen polttolaitoksessa, jos lietteen hävittäminen polttamalla sallitaan muussa lupaprosessissa. Ehdoton edellytys uudelle lietteenkäsittelymenetelmälle on hajuhaitan välttäminen. Hakijan olisi pitänyt tarkemmin selvittää mahdollisen hajuhaitan todennäköisyyttä. Nykytietojen valossa sijoituspaikka on sopimaton, koska toiminnasta saattaa seurata ympäristön pilaantumista ja viihtyisyyden heikkenemistä, jotka ovat ympäristönsuojelulain vastaisia seuraamuksia.

Jätelaissa on jätehuollolle asetettu hierarkiset tavoitteet, joista tärkein on jätteiden vähentäminen. Jätteiden hyödyntämisessä on ensisijaisesti pyrittävä hyödyntämään jätteen sisältämä aine ja toissijaisesti sen sisältämä energia. Jätelain tavoitteiden pohjalta on laadittu niin valtakunnallinen kuin alueelliset jätesuunnitelmat. Jätteenpolttaminen on osa jätehuoltoa ja vaikuttaa jätehuoltoratkaisuihin hyvin voimakkaasti. Jätteiden synnyn vähentämiskeinojen ja materiaalihyötykäytön kehittämistä ja vaikutuksia jätekertymiin ei ole otettu huomioon arvioitaessa jätteenpolttolaitoksen tarvitsemia ja saatavilla olevia jätekertymiä.

Jätteen hyötykäyttöasteen parantamisen perustaminen syntypaikkalajittelemattoman jätteen energiasisällön hyödyntämiseen on vastoin Euroopan Yhteisön tuomioistuimen päätöstä jätteenpoltosta, joka on annettu 13.2.2003 C-458/00, jossa todetaan, että jätteen poltto erikoistuneessa jätteenpolttolaitoksessa on jätteen käsittelyä, vaikka osa tai kaikki lämpö otetaan talteen, koska polton pääasiallinen tarkoitus on jätteen käsittely ja koska lämmön talteenotto on jätteenkäsittelyn sivuvaikutus. Tuomioistuimen mukaan päinvastaisesta ei esitetty mitään aihetodisteita kuten, että laitos jatkaisi toimintaansa primaarienergialähteillä, jos jätettä ei olisi tarjolla tai laitos hankkisi jätettä jätteen tuottajilta maksua vastaan mikäli jätettä ei muuten tule riittävästi. EU:n ympäristökomissaari on vahvistanut tämän näkemyksen.

Jätteenpolttoa jätteenpolttolaitoksessa ei voida kutsua kierrätykseksi tai jätteen hyödyntämiseksi eikä polttoon suuntautuneita jätemääriä voida laskea mukaan biojätestrategian mukaisia jätteen hyödyntämistavoitteita laskettaessa.

ASIAN KÄSITTELY HALLINTO-OIKEUDESSA

Oulun Energian vastine

Oulun Energia on esittänyt valitusten hylkäämistä.

Laitoksen suunnitteluun tai toteutukseen ei tarvita muutoksia eikä Oulun Energialla ole huomautettavaa, mikäli Vaasan hallinto-oikeus katsoo, että laitos on jätteenpolttoasetuksen 2 §:n 4 kohdan mukainen polttolaitos, ja asettaa sille kuuluvat jätteenpolttoasetuksen edellyttämät velvoitteet. Mainitulla määrittelyllä ei ole mitään merkitystä siinä suhteessa, onko toiminta jätelain mukaista vai ei. Raaka-aineen riittävyys ei ole ympäristönsuojelulain 42 §:n mukainen luvan myöntämisen edellytys.

Laitoksen mitoitus perustuu hakijan näkemykseen tulevasta kehityksestä sekä selvityksiin ja neuvotteluihin saatavissa olevan energiahyödyntämiskelpoisen jätteen määrästä. Laitoksen lämpötehoa määritettäessä on otettu huomioon mahdollisuus korvata Kemiran voimalaitoksen yksi turvekattila, joka jäisi varayksiköksi ja huippukäyttöä varten jätteenpolttolaitoksen käynnistymisen yhteydessä.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn ja -selostukseen sekä lupahakemukseen viitaten hanke täyttää ympäristönsuojelulain 4-6 §:ssä asetetut edellytykset. Ympäristölupapäätöksessä asetetut selvitysvelvoitteet ja lupaehdot vastaavat normaaleja tämän kaltaisessa hankkeessa annettavia lupaehtoja.

Toiminnasta ei aiheudu sen kaltaista hajuhaittaa, joka estäisi luvan myöntämisen. Lupamääräyksen mukaan hajuhaittaa seurataan jatkossa, mikä mahdollistaa siihen puuttumisen, jos se havaitaan kohtuuttomaksi.

Yleiset jätehuollon tavoitteet eivät muodosta laissa tarkoitettua estettä jätteenpolttolaitoksen ympäristöluvan myöntämiselle. Oulun jätteenpolttolaitos tukee jätelain asettamia yleisiä tavoitteita vähentämällä jätteiden läjittämistä kaatopaikoille ja lisäämällä niiden hyödyntämistä energiana.

EY-tuomioistuimen päätös C-458/00 ja kirje E/0790/03EN eivät sovellu ratkaisuksi tähän asiaan, koska tapauksella ei ole mitään merkitystä tämän luvan myöntämisedellytyksiä harkittaessa.

Jätteenpolttolaitoshankkeessa on toteutettu ympäristövaikutusten arviointimenettely, jossa vuorovaikutus asukkaiden ja sidosryhmien kanssa on järjestetty huomattavasti lain edellyttämää laajemmin ja perusteellisemmin. Vaikutusmahdollisuudet on turvattu myös ympäristölupamenettelyssä. Väite virheellisestä käsittelyjärjestyksestä on lakiin perustumaton.

Jätteen energiahyödyntäminen ei rajoita jätteen lajittelua ja materiaalihyödyntämistä eikä näiden kehittämistä edelleen. Arinapoltto on johtava jätteenpolttotekniikka Euroopassa. Ouluun suunniteltu laitos täyttää kaikki lainsäädännössä asetetut vaatimukset ja edustaa parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

Jätteenpolttolaitoksen sijoittaminen suunnitellulle alueelle ei ole yleiskaavan eikä asemakaavan vastaista. Kaavojen sisältämät tavoitteet on otettu huomioon ympäristölupapäätöksessä.

Oulun kaupungin ympäristölautakunta ei ole katsonut vastineen antamista tarpeelliseksi.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunto

Ympäristökeskus on viitannut päätöksensä perusteluihin sekä esittänyt muun muassa, ettei laitoksessa käytettävällä polttoaineella ole merkitystä sille, onko kyseessä polttolaitos vai rinnakkaispolttolaitos. Määrittelyyn ei myöskään vaikuta jätelain hierarkia jätteen materia- ja energiahyödyntämisestä.

Laitos on suunniteltu tuottamaan energiaa (lämpöä, sähköä ja höyryä) siten, että jätettä käytetään laitoksella vakinaisena polttoaineena. Hakemuksen mukaan tuotetun energian käyttö on monipuolista ja laitoksen energiahyötysuhde on sellainen, että kyseessä voidaan katsoa olevan energiantuotanto eikä jätteen käsitteleminen. Laitoksessa ei ole tarkoitus polttaa muita polttoaineita, joten jätteen osuus on 100 %. Koska ympäristökeskus on tulkinnut laitoksen rinnakkaispolttolaitokseksi, ovat jätteenpolttoasetuksesta tulleet sovellettaviksi vain rinnakkaispolttolaitoksia koskevat säännökset. Jätteen rinnakkaispolttoa Toppilan voimalaitoksilla ei voi verrata nyt kyseessä olevaan hankkeeseen.

Asiassa ei ole oleellista merkitystä sillä, miltä alueelta jäte toimitetaan laitokselle. Luvassa olisi voitu asettaa etusijalle tietyltä alueelta peräisin olevan jätteen käsittely, mutta ympäristökeskus ei ole pitänyt sellaista määräystä tarpeellisena.

Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan hakemuksessa on riittävästi tietoa hankkeesta ja sen vaikutuksista. Ympäristökeskus ei näe estettä sille, että laitoksella poltetaan lupahakemuksessa esitettyä vähäisempi määrä jätettä, jos päätöksessä asetettuja lupamääräyksiä noudatetaan.

Yleistä tavoitetta jätteiden määrän vähentämiseksi ei voida tarkastella sitovasti yksittäisen laitoksen ympäristölupapäätöksessä. Myöskään valtakunnallisissa tai alueellisissa suunnitelmissa ei aseteta sitovia velvoitteita yksittäisille toiminnanharjoittajille.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksestä C-458/00 ja lausunnosta käy selville, että hyödyntäminen/käsittely kytketään laitoksen päätarkoitukseen, samoin kuin jätteenpolttoasetuksessa määritelmät polttolaitos/rinnakkaispolttolaitos. Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan Oulun Energian suunnittelema polttolaitos täyttää edellä mainitun päätöksen perustelun kohdissa 31-37 esitettyjen kriteereiden mukaiset vaatimukset jätteiden hyödyntämisestä. Laitoksen pääasiallinen tarkoitus on tuottaa energiaa, joka käytetään hyödyksi ja sillä korvataan nykyisin Kemira Oyj Oulun toimipaikan voimalaitoksilla nykyisin turpeella tuotettavaa energiaa.

Oulun kaupunginhallitus on valtuuttanut Oulun Energian hakemaan ympäristölupaa hankkeelle. Ympäristökeskuksen toimivaltaan kuuluu ympäristölupahakemuksen käsittely. Hankkeen lopullisesta toteuttamisesta päättää aikaan Oulun kaupunginvaltuusto. Polttolaitoshankkeelle ei ole myönnetty ympäristökeskuksen rahoitusta eikä ympäristökeskus ole muutoinkaan osallistunut hankkeen edistämiseen siten, että asia olisi tullut käsitellä ympäristölupavirastossa.

Arinatekniikka on jätteenpoltossa yleisesti käytössä olevaa tekniikkaa. Ympäristökeskus on käyttänyt arvioidessaan vaatimuksia parhaasta käytettävissä olevasta tekniikasta BREF-asiakirjasta saatavilla maaliskuulle 2004 päivättyä luonnosta. Luonnoksessa arinapoltto on mukana eräänä tekniikkana.

Vaikka suunniteltu laitos täyttää myös jätteenpolttoasetuksen mukaiselle jätteenpolttolaitoksille asetettavat vaatimukset, ympäristökeskuksen mielestä on tulkinta jätteen rinnakkaispoltto- ja polttolaitoksesta on erityisen tärkeä, koska ympäristökeskuksen tietojen mukaan valituksenalainen ympäristölupa on ensimmäinen, jossa jätteenpolttoasetusta on sovellettu 100 % yhdyskunta- ja teollisuusjätteitä polttavalle laitokselle. Suomen ympäristökeskuksen keräämien tietojen mukaan Suomessa on käynnissä useita vastaavia hankkeita ja ratkaisulla on siten merkitystä myös muiden hankkeiden ympäristöluparatkaisuille.

Hintan-Parkkisenkankaan pienkiinteistöyhdistys ry on antanut vastaselityksen.

Puolivälinkankaan pienkiinteistöyhdistys ry on antanut vastaselityksen.

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry on antanut vastaselityksen.

Käsmälle on 2.11.2004 varattu mahdollisuus vastaselityksen antamiseen.

Vaasan hallinto-oikeus on 1.2.2006 pyytänyt asiassa Oulun kaupungin kaavoitusviranomaisen lausunnon siitä, onko Oulun Energian ympäristölupapäätöksessä tarkoitettu toiminta päätöksessä mainitulla alueella asemakaavan ja / tai yleiskaavan mukaista.

Oulun kaupungin kaavoitusviranomainen on lausunnossaan todennut, että sijoituspaikka on Oulun yleiskaavassa 2020 osoitettu teollisuus- ja varastoalueeksi (T/kem), jolla on merkittävä, vaarallisia kemikaaleja valmistava tai varastoiva laitos. Alue on varattu teollisuuslaitoksille, joita koskee EU-direktiivi 96/82/EY vaarallisten aineiden aiheuttamien suuronnettomuusriskien torjunnasta. Toiminta ei saa aiheuttaa haittaa asutukselle.

Voimassa olevassa asemakaavassa alue on merkitty teollisuusrakennusten korttelialueeksi (TT). Rakennusoikeus on asemakaavassa määritelty rakennusaloilla siten, että ke - merkitylle rakennusalalle saadaan rakentaa kemiallista teollisuutta ja siihen liittyvää toimintaa palvelevia rakennuksia, to - merkitylle rakennusalalle toimistotointa ja so - merkitylle sosiaalista toimintaa palvelevia rakennuksia. Suunniteltu jätteenpolttolaitos sijoittuu ke - merkitylle rakennusalalle.

Ympäristöministeriön antamassa asetuksessa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa kaavoissa käytettävistä merkinnöistä 31.3.2000 yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten ja laitosten alueet on osoitettu kaavamerkinnällä (ET) ja jätteenkäsittelyalueet merkinnällä (EJ).

Johtopäätöksenä ympäristöministeriön asetuksesta ja ohjeista voidaan todeta, että laadittaessa tai muutettaessa asemakaavaa jätteenpolttolaitoksen sijoittamista varten asemakaavamerkintä on ET, yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten ja laitosten alue.

Nykyisten voimalaitosten toiminta ja lupapäätöksen mukaiset uudet toiminnat ovat Oulun Energialta ja Kemira Oyj:n Oulun tehtailta saadun selvityksen mukaan seuraavat:

“Kyseinen lupapäätös koskee Kemiran alueelle tulevaa jätteen hyötykäyttöön perustuvaa polttolaitosta. Kemiran teollisuusalueella on kaksi Kemiran prosesseja ja voimalaitosta varten höyryä tuottavaa turvekattilaa ja öljykattila. Oulun Energialla alueella on kaukolämpöpumppaamo, lämmönvaihtimia ja kaukolämmön varastointiin kalliolämpöakku. Kemiran ja Oulun Energian välillä on normaalia teollisuuden ja yhdyskunnan välistä yhteistyötä, jolla varmistetaan kaukolämmön saantia poikkeuksellisten pakkasten tai laitehäiriöiden aikana. Oulun Energialla on vastaavat sopimukset myös Stora Enson Oulun tehtaiden kanssa.

Kyseessä oleva jätteen energiahyötykäyttöön perustuva höyrykattila korvaa yhden vanhan turvekattilan. Uusi kattila sekä käyttöön edelleen jäävä toinen turvekattila turvaavat Kemiran Oulun tehtaiden ja voimalaitoksen höyrynsaannin. Jätevesiliete tullaan lämpöprosessia käyttäen kuivaamaan pelletiksi, jota voidaan käyttää joko lannoitteena tai polttoaineena.”

Mikäli jätteenpolttolaitoksen ja siihen liittyvän jätevesilietteen kuivatuslaitoksen toiminnan tulkitaan olevan osa alueella jo olevan kemian tehtaan tuotantoprosessiin kuuluvaa energiahuoltoa, voidaan uuden voimalaitoksen katsoa sisältyvän alueen käyttöä määrittelevään kaavamerkintään (TT).

Vaasan hallinto-oikeus on 16.2.2006 varannut sekä valittajille että Oulun Energialle, Oulun kaupungin ympäristölautakunnalle ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle tilaisuuden antaa selitys Oulun kaupungin kaavoitusviranomaisen lausunnon johdosta.

Oulun Energia on yhdessä Kemira Oyj Oulun tehtaiden kanssa ilmoittanut, että mahdollisen voimalaitoshankkeen toteuttaa Oulun Energian sijasta Laanilan Voima Oy, jossa Oulun Energia on osakkaana. Laanilan Voima Oy on omassa selityksessään 22.2.2006 katsonut, että jätteiden energiasisältöä hyödyntävän voimalaitosratkaisun toteuttaminen, sen korvatessa nykyistä käytöstä poistuvaa tehdasalueella olevaa kapasiteettia, on oleellinen osa Kemiran Oulun tehtaiden tuotantoprosessiin kuuluvaa energiahuoltoa. Tämän vuoksi alueen käyttöä määrittelevä kaavamerkintä (TT) sisältää mainitun toiminnan.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on katsonut, että Oulun Energian hanke energiantuottamiseksi jätteestä liittyy kiinteästi Kemira Chemicals Oy Oulun tehtaiden toimintaan ja on siten sekä voimassa olevan asemakaavan että tulevaa maankäyttöä ohjaavan yleiskaavan mukainen.

Puolivälinkankaan pienkiinteistöyhdistys ry on katsonut, että suunniteltu jätteenpolttolaitos sijoittuu kemianteollisuudelle merkitylle rakennusalueelle. Jätteenpolttolaitos on kuitenkin erillinen laitos, jota koskevat omat määräykset. Sitä ei voi katsoa osaksi kemianteollisuutta eikä sen toteuttaminen vastaa kaavamerkintää (TT).

Oulun seudun ympäristölautakunta on katsonut, ettei sillä ole huomautettavaa Oulun kaupungin kaavoitusviranomaisen lausunnosta.

Oulun kaupungin tekninen keskus on 28.3.2006 toimittanut hallinto-oikeuteen asemakaavaselostuksen määräyksineen vuoden 1984 asemakaavasta sekä Oulun kaupunginvaltuuston päätöksen 26.1.2004 § 5 ja kaupunginhallituksen päätöksen 20.4.2004 § 227. Kaupunginhallitus on päätöksellään 20.4.2004 (227 §) määrännyt, että kaupunginvaltuuston 26.1.2004 (5 §) hyväksymä Oulun yleiskaava 2020 tulee voimaan MRL:n 201 §:n mukaisesti niiltä osin, joista ei ole valitettu. Oulun hallinto-oikeus on hylännyt päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevan hakemuksen.

HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISU

1. Hallinto-oikeus hylkää lupaviranomaisen toimivaltaa koskevan väitteen.

2. Hallinto-oikeus kumoaa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen päätöksen ja palauttaa asian ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi. Ympäristökeskuksen tulee hallinto-oikeuden päätöksen tultua lainvoimaiseksi ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaa asian käsittelyssä huomioon palautuksen syyt.

Perustelut

1. Lupaviranomaisen toimivalta

Ympäristönsuojelulain 31 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohtien mukaan ympäristölupavirasto ratkaisee ympäristölupahakemuksen, jos

toiminnalla saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia tai asian ratkaiseminen ympäristölupavirastossa muuten on perusteltua toiminnan laatu tai luonne huomioon ottaen; tai

alueellinen ympäristökeskus on luvan hakija taikka edistänyt merkittävästi hankkeen toteuttamista.

Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan alueellinen ympäristökeskus ratkaisee muun kuin 1 momentissa tarkoitetun lupahakemuksen, jos

toiminnan ympäristövaikutukset kohdistuvat huomattavassa määrin toiminnan sijaintikuntaa laajemmalle alueelle tai asian ratkaiseminen alueellisessa ympäristökeskuksessa on muusta syystä perusteltua.

Pykälän 4 momentin (86/2000) mukaan edellä 1 momentin 1 kohdassa ja 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista toiminnoista säädetään tarkemmin asetuksella.

Ympäristönsuojelulain 33 §:n 2 momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus voi erityisestä syystä yksittäistapauksessa siirtää päätösvaltaansa kuuluvan lupa-asian ympäristölupaviraston ratkaistavaksi.

Ympäristönsuojeluasetuksen 6 §:n 3 kohdan sekä 12 b ja 12 d -kohtien nojalla nyt kysymyksessä oleva ympäristölupa-asia kuuluu alueellisen ympäristökeskuksen toimivaltaan. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella ympäristökeskus ei ole merkittävästi edistänyt nyt kyseessä olevan hankkeen toteuttamista. Väite asian kuulumisesta Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston ratkaistaviin ympäristölupa-asioihin on perusteeton. Alueellisella ympäristökeskuksella ei ympäristönsuojelulain 33 §:n mukaan ole velvollisuutta siirtää sen toimivaltaan kuuluvan asian ratkaisemista ympäristölupaviraston ratkaistavaksi. Näin ollen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on toimivaltainen ratkaisemaan kysymyksessä olevan ympäristöluvan.

2. Asian palauttaminen

Oikeudelliset normit

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava mitä ympäristönsuojelulain 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset.

Voimassa olevat kaavamääräykset

Suunnitellulla sijoituspaikalla Takalaanilan kaupunginosassa korttelin 3 tontilla 5 on voimassa kaupunginhallituksen päätöksellä 20.4.2004 (227 §) kaupunginvaltuuston 26.1.2004 (5 §) hyväksymä Oulun yleiskaava 2020 sekä asemakaava AM1071, joka on hyväksytty ympäristöministeriössä 20.12.1984.

Sijoituspaikka on Oulun yleiskaavassa 2020 osoitettu teollisuus- ja varastoalueeksi (T/kem), jolla on merkittävä, vaarallisia kemikaaleja valmistava tai varastoiva laitos. Alue on varattu teollisuuslaitoksille, joita koskee EU-direktiivi 96/82/EY vaarallisten aineiden aiheuttamien suuronnettomuusriskien torjunnasta. Toiminta ei saa aiheuttaa haittaa asutukselle.

Asemakaavamerkintöjen sisältö

Alueella on voimassa rakennuslain mukainen 20.12.1984 ympäristöministeriössä hyväksytty asemakaava.

Sisäasiainministeriön antamassa päätöksessä (39/1980) rakennuslain mukaisissa kaavoissa käytettävistä merkinnöistä 15.1.1980 asemakaavoissa yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten ja laitosten alueet on osoitettu kaavamerkinnällä (ET). Kaavamerkintä (TT) tarkoittaa teollisuusrakennusten korttelialuetta.

Ympäristöministeriön julkaisussa Asema- ja rakennuskaavamerkinnät ja -määräykset, jossa lähtökohtana on kaavamerkintöjä koskeva ministeriön päätös (39/1980), on merkintöjen käyttöä tarkennettu seuraavasti:

4.01 (TT) Teollisuusrakennusten korttelialue

Alueelle voidaan rakentaa teollisuustiloja niihin liittyvine aputiloineen. Sen sijaan erillistä varastotoimintaa palvelevia rakennuksia, kuten esimerkiksi kaupan varastoja, alueelle ei voida rakentaa.

8.01 (ET) Yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten ja laitosten alue.

Merkinnällä osoitetaan yhdyskuntateknisen huollon rakennusten ja laitosten kuten voimaloiden, vedenottamoiden, vedenpuhdistamoiden tai jätteidenkäsittelylaitosten alueet. Pienehköjä asuntoalueen lämpökeskuksia varten varatut alueet osoitetaan merkinnällä AH.

Yleiskaavamerkintöjen sisältö

Ympäristöministeriön julkaisussa Yleiskaavamerkinnät ja -määräykset, opas 11 on merkintöjen käyttöä tarkennettu muun muassa seuraavasti:

64. (EJ) Jätteenkäsittelyalue

Merkinnällä osoitetaan jätteiden vastaanottoon ja käsittelyyn varatut alueet kuten kaatopaikat ja jätteen esikäsittelylaitokset. Tällaiselle alueelle voidaan sijoittaa myös sille soveltuvia jätteen hyödyntämiseen liittyviä toimintoja. Jätteenpolttolaitokset sen sijaan osoitetaan yleensä merkinnällä ET.

62. (ET) Yhdyskuntateknisen huollon alue

Merkinnällä osoitetaan yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevia laitoksia kuten voimaloita, vedenpuhdistamoita ja niihin liittyviä jätteidenkäsittelylaitoksia varten varattuja alueita.

41. (T/kem) Teollisuus- ja varastoalue, jolla on/jolle saa sijoittaa merkittävän, vaarallisia kemikaaleja valmistavan tai varastoivan laitoksen.