Eri lähteistä laskettuna polttolaitoksen vuodessa tarvitsema jätemäärä tarkoittaisi 500 000, jopa 700 000-800 000 suomalaisen jätteitä. Haetaanko tässä ratkaisua myös pääkaupunkiseudun jäteongelmaan, koska siellä ei itse suostuta polttamaan omia jätteitä? (Ks. Suomen Kuvalehti 46/2005)

Lisäksi laitoksessa poltettaisiin yhdyskuntien ja teollisuuden lietteitä eli ilmeisesti pääasiassa jätevesipuhdistamojen pohjasaosteita. Sekä jätteet että lietteet sisältävät raskasmetalleja, ja vaikka niitä olisikin suhteellisesti ottaen vähän, tässä suuruusluokassa niistä kertyy vuosittain ja varsinkin laitoksen toiminta-aikana 30-50 vuoden kuluessa huomattavia määriä.

Poltettava jäte olisi ns. syntypaikkalajiteltuja yhdyskuntien ja teollisuuden jätteitä eli käytännössä kotien ja yritysten sekajätteitä roskapusseissa ja jätesäkeissä.

Syntypaikkalajittelun onnistuminen on siis kiinni siitä miten 490 000-790 000 Hämeenkyrön ulkopuolista jätteentuottajaa sitoutuu asiaan, ja sen mukaisesti Hämeenkyröön tuotaisiin jätteet kaikkine haitallisine ja vaarallisine aineineen.

Varsinaista jätteen lajittelua suunnitelmaan ei siis sisälly.

Jätteen lisäksi laitoksessa poltettaisiin yhdyskuntien ja teollisuuden lietteitä eli ilmeisesti pääasiassa jätevesipuhdistamojen pohjasaosteita. Sekä jätteet että lietteet sisältävät raskasmetalleja, ja vaikka niitä olisikin suhteellisesti ottaen vähän, tässä suuruusluokassa niistä kertyy vuosittain ja varsinkin laitoksen toiminta-aikana 30-50 vuoden kuluessa huomattavia määriä.

Lentotuhka on selvästi ongelmajätettä ja pohjatuhkan ominaisuudet ovat tuntemattomat. Lienee kuitenkin selvää, että seurantaryhmässä tuhkasta todetut "tekniset syyt" sille ettei tuhkia voida hyödyntää, ovat nimenomaan niihin kertyvistä haitallisista, vaarallisista ja myrkyllisistä ainesosista johtuvia.